Hi!
Kenties näkyvin ja kuuluisin maamerkki Los Angelesissa on tietenkin Hollywood Sign. Signin pääsee näkemään monista eri paikoista ja meille navigaattori tarjosi Griffith Park Observatoryn kukkulaa. Ajoreitti kulki Losin Little Armenian ja Little Koreatownin läpi, jotka itsessään jo olivat melko mielenkiintoista katsottavaa. Itse kukkulan päällä sijaitsi Griffith Observatory, jossa oli observatorion lisäksi tiedemuseo. Harmillisesti olimme paikalla sellaiseen aikaan ettei museo ollut avoinna vaan tämän tutkiminen jäisi mahdolliseen seuraavaan reissuun. Rikkaiden ja kuuluisien asuttama Mulholland Drive kiemurteli melko lähellä tätä kukkulaa ja sinne Jeepin keula kohta osoittikin. Maisemat tieltä olivat hulppeat ja tietä ajaessa mielessä kävikin monesti, että kukahan julkkis asui minkäkin kullatun portin takana. Tie on pitkä, kiemurteleva ja korkeuserot täälläkin olivat hurjia. Alas ajaessa halusimme nähdä tähtiä, nimittäin Walk of Famen tähtiä. Hollywood Boulevard, jolla tuo Walk of Fame sijaitsee, oli täynnä toinen toistaan (mielestään) parempia (julkkisten asuinpaikkoja esitteleviä) bussireissuja tarjoavia kaupustelijoita ja turistitavaramyymälöitä. Parhaimmillaan olisimme saaneet kyseisen kaltaisen bussimatkan $15 per nuppi mutta oli pakko kieltäytyä ihan ajanpuutteen takia. Ehdottomasti olisimme menneet mikäli aikaa olisi ollut enemmän.
Griffith Observatory
Näkymät Griffith Parkista olivat hulppeat (myös kaupungin yläpuolella oleva saastepilvi oli hulppea)
Siinä se on, Hollywood Sign
Mulholland Drive oli kapea ja mutkat jyrkkiä. Kaiteitakin oli rajoitetusti
Täältä saisi 5 miljoonalla vasta pihamökin 🙂
Hollywood Boulevardilta lähtiessä annoimme navigaattorin tehtäväksi löytää meille lähin Walmart Supercenter lentolaukun ostoa varten. GPS:ään luottaen lähdimme matkaan ja perille päästyä päätimme myös käydä kaupan vieressä olevassa ravintolassa syömässä. Ravintolaan sisään mentäessä K:ta alkoi jo hieman epäilyttää, sillä missään ei nimittäin näkynyt yhtääkään vaaleaihoista ihmistämeidän lisäksi ja saamamme katseetkin ympärillämme olivat jo hieman merkillisiä.. Oloa ei yhtään helpottanut se seikka, että täällä jopa ravintolassa sisällä oli aseistetut vartijat ”ruokarauhaa” turvaamassa. Ruokaa tilattaessa tarjoilija luuli M:n olevan jonkinsortin Cage fighter ja tämähän saikin meidät molemmat hieman hymähtämään. Pöytään istuttua K:ta alkoi jo ympäröivä ilmapiiri ja katseet hermostuttamaan ja ruoka hotkittiinkin nopeasti lautasta tuijottaen ja koettaen olla katsomatta ketään väärällä silmällä. Autoon päästyämme navigaattori osasikin kertoa alueen olevan Crenshaw, Wikipedian mukaan yksi suurimmista afroamerikkalaisten asuttamista kaupunginosista manner-Amerikassa, osittain jengialuetta. Rikostilastollisesti tämä kaupunginosa ei ole lähelläkään Comptonin lukuja, jonne ei etenkään pimeällä suositella kenenkään menevän, mutta kovin kehuttukaan Crenshaw alueena ei yllättäen ole eivätkä saamamme katseet tuolla siitä ystävällisimmästä päästä olleet 😀 Niin ja myöhemmin selvisi myös, että virkavallan suuri määrä alueella selittyi sillä, että tuona päivänä vietettiin Marthin Luther King JR:n päivää paraateineen kaikkineen, kenties tärkein juhlapäivä afroamerikkalaisessa kulttuurissa. Pienten sydämentykytysten jälkeen (etenkin K:lla) oli melkoisen huojentunut fiilis päästyämme alueelta nopeasti pois. No, saimmepahan hieman jännitystä reissaamiseen (ja onneksi eksyimme alueelle juuri tuona päivänä kun poliiseja oli joka talon kulmassa ja risteyksessä) 🙂 .
Hollywood Boulevard
Aikamme Losissa oli loppumaisillaan ja viimeisenä päivänä M pääsi toteuttamaan jälleen intohimoaan eli lentokoneiden valokuvausta. LAX:in lentokentän laidalla sijaitsee pieni Flight Path Learning Center, joka ei henkilökunnan mielestä ole museo vaan nimensä mukaisesti oppimiskeskus. Ja kyllä siellä molemmat oppivatkin paljon uutta. Keskus on täynnä USAn lentohistoriasta kertovia esineitä, pukuja, valokuvia ja kaikkea mikä tuohon alaan liittyy. Henkilökunta koostuu kourallisesta hyvin iäkkäistä mutta sitäkin innokaimmista entisistä lentoalan työntekijöistä, jotka eläkevuosinaan ovat liittyneet keskukseen vapaaehtoisina. Meitä opasti Ann, ikänsä United Airlinesilla työskennellyt herttainen ja asiantunteva rouvashenkilö. Ann esitteli innoissaan ulkona sijaitsevaa DC-3 lentokonetta ja M tuli hänen kanssaan niin hyvin juttuun että Ann päästi M:n lentokentän kiitoradan puolelle valokuvaamaan! Tätä paikkaa voimme todella suositella ja se on kiinnostava myös lentokoneista tietämättömille. Niin ja sisäänpääsymaksua tuolla ei ole mutta tipistä he eivät pahastu 🙂 Jos lukijoista löytyy burgerin ystäviä niin etsikää käsiinne Kaliforniassa The Island-niminen burgeriravintola, ihan mielettömät sapuskat ja sopuhintaan vielä!
DC-3
Los Angeles oli nähty ja oli aika lähteä Pacific Highway 1:lle kohti pohjoista. Pitkään ei sekään matka kestänyt, lähes heti Malibun jälkeen Road Closed-kyltit olivat jälleen edessämme joten Highway 101 kutsui hetkeksi. Vihdoin pääsimme takaisin 1-tielle ja ensimmäinen pysähdyspaikkamme Solvang olikin varsinainen kummajainen. Solvang on pieni tanskalaiskylä keskellä Kaliforniaa, kylä jonka aikoinaan perusti pieni siirtolaisryhmä Tanskasta. Kaikki kylän talot on rakennettu samaan tyyliin kuin Tanskassa ja jopa kadunnimetkin mukailevat esikuvaansa. Päädyimmekin syömään Red Viking-nimiseen ravintolaan ja annoksemme, joka sisälsi perunamuussia, kaalia, lihapullia, makkaraa ja näkkäriä, oli kuin suoraan koto-Suomesta. Hauskinta paikassa oli kaikki skandinaavinen turisti”krääsä”, sillä lähes joka tuotteessa oli joko Tanskan, Norjan, Ruotsin tai Suomen lippu. Jopa Fazerin Turkinpippureita ja lakupekkoja oli saatavilla. Solvang on selvästi turisteille muokattu kylä, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen kohde. Paluumatkalla kohti 1-tietä bongasimme strutsifarmin!
Pacific Highwayn varrelta löytyy valtavasti eri eläimistöä
Solvang
Mortensen’s Bakery
Birkholm’s Bakery
Solvangista 1-tie erkanee rannikosta sisämaahan keskelle maaseutua. Perunapellot ja ties mitkä viljapellot hallitsivat maisemaa. Kun tieltä vihdoin alkoi näkyä merta, olimmekin jo hyvin lähellä yöpymispaikkaamme Morro Baytä. Ihan vinkkinä sanoaksemme Losista San Franciscoon ajaa takuuvarmasti päivässä, mutta silloin tienä on tuo Highway 101 ja merimaisemat ja taukoilu sopii unohtaa. Jos tahdotte meidän ja monen muun lailla ajaa tuota Pacific Coast Highwaytä, niin ehdottomasti yhdellä tai jopa kahdella yöpymisellä se on mentävä. Morro Bayn pieni kalastajakylä sijaitseekin taktisesti juuri tuon matkan puolivälissä ja täten sopi mainiosti yöpymiseen. Kylän tunnusmerkkinä on rannassa sijaitseva valtava, vulkaanista alkuperää oleva kivi tai oikeastaan pieni kukkula. Kiven itseasiassa näki jo kymmenien mailien päästä 1-tieltä, kun tie kiemurteli pitkin rannikkoa.
Morro Bay
Morro Bayn jättikivi
Hyvien yöunien jälkeen matka jatkui mukavammin ja tiekin malttoi pysyä rannikolla. Oikeastaan Morro Bayn jälkeen koko Pacific Coast Highway olikin nimensä veroinen ja maisematkin olivat sen mukaiset, upeat! Tiellä oli meidän lisäksi suhteellisen vähän muita autoilijoita eli rauhassa sai ajella, enemmän liikennettä oli vasta reitin pohjoisosassa. Merinorsut ovat tämän rannikon vakioeläimistöä ja tällä tiellä kenties paras paikka nähdä niitä on Piedras Blancas Elephant Seal Rookery, luonnonranta josta löytyi vähintään 300 merinorsua poikasineen. Nuo poikaset olivat äärimmäisen suloisia pikku veijareita. Aikuisena eivät olekaan enää pikku veijareita urosten painaessa jopa 2300kg ja naaraidenkin 1000kg paino on vähintään kunnioitettava.
Aivan kuten Death Valleyssä, myös täälläkin kannattaa tankata aina kun on mahdollista sillä seuraavaan huoltoasemaan voi olla useita kymmeniä maileja matkaa. Tosin täällä polttoaineen hintakin on sen mukaista. Kallein bensa löytyi Ragged Pointista, ollen $4,99/gallona. Päätimme ajaa tästä vielä pidemmälle, kunnes Big Surin kohdalla oli antauduttava tankkaamaan edes vähän halvempaa bensaa, $4,89/gal :D. Santa Cruzin jälkeen päädyimme vähän sattumalta Pigeon Pointin majakalle. Varsin mielenkiintoinen pikkukohde, jonka yhteyteen oli tehty motelli. Käymisen arvoinen paikka tämäkin. San Francisco lähestyi ja tämä pätkä alkoi olla ohi. 8 tuntia kesti ajaa Morro Baystä San Franciscoon taukoineen ja olokin oli sen mukainen, väsynyt. Nyt kelpasi taas pehmeä sänky ja hyvät yöunet.
Pacific Coast HIghway 1
Parkkipaikoilla tapaa vaikka minkälaista kävijää
Pigeon Point
Reissumme viimeiset turinat seuraavassa osassa, to be continued..
Jälleen parempilaatuiset kuvat sekä suuri määrä muita kuvia löytyy täältä http://mhphoto.kuvat.fi/kuvat/Travelling/Kalifornia+2015/
california, crenshaw, elephantseal, flightpath, highway, highway1, hollywood, kalifornia, lax, learningcenter, losangeles, morrobay, pacificcoast, pigeonpoint, solvang, walkoffame