Hello!
Taas olisi uuden blogin aika, edellisestähän onkin jo yli pari viikkoa aikaa. Syynä oli, kuten edellisessä jo mainitsinkin, reissu Nevadaan ja sieltä Kaliforniaan. Mutta asiaan..
Länsirannikon reissua olimme suunnitelleet jo jonkin aikaa ja pitkään mietimme mahdollisia kohteita. Ainakin ne ”peruskohteet” kuten Las Vegas, Los Angeles ja San Francisco olisi päästävä näkemään mutta mitä niiden lisäksi? Grand Canyon oli pitkään päätettyjen kohteiden listassa kunnes, kiitos Googlen, selvisi, että tammikuussa siellä saattaa olla reilusti lunta ja tällöin tiet voivat olla suljettuina. Ja etelänlomalle kun lähdetään, ei talvivaatteita pakata mukaan 😉 Matkakohteeksi sen sijaan valikoitui Death Valley luonnon monimuotoisuuden takia.
Oli siis aika lähteä lentokentälle ja matkaan. Las Vegasiin saavuimme mukavasti puolen päivän aikaan paikallista aikaa (-3h Miamin ajasta). Lämpötilatkin olivat tammikuuksi mukavat, ohuella pitkähihaisella pärjäsi ja aurinko paistoi pilvettomältä taivaalta. Terminaalista matka jatkui lentoaseman pienellä metron kaltaisella junalla toiseen terminaalin. Laukut saatuamme haimme vuokra-automme Rental Car Centeristä, jonne kuljetus hoitui lentokentän järjestämällä ilmaisella bussikyydillä. Auton olimme varanneet Alamolta (joka muuten on Nationalin yhteistyökumppani). Tiskillä mukava naishenkilö kertoi meidän yllätykseksemme että varaukseemme kuuluu täysi tankki bensaa (sai palauttaa tyhjänä) sekä M:n lisäksi myös K saisi ajaa autoa kun kyseessä on automaatti (olikohan kettuilua) 😀 Tapana aiemmilla reissuilla on ollut, että lisäkuljettajista joutuu maksamaan erikseen ja bensaoptiokin on monesti lisämaksusta saatava etu. Autoluokaksi olimme varanneet Medium SUV:in eli citymaasturin. Autoja oli rivissä vain paria vaihtoehtoa, Jeep Patriot tai Jeep Compass. M päätyi jälkimmäiseen ihan ulkonäkösyistä.. Citymaasturi olikin tälle reissulle enemmän kuin nappivalinta ja neliveto sekä korkea maavara oli todellakin tarpeen. Suosittelemmekin Death Valleyyn ja miksei Grand Canyoniinkin suuntaville ehdottomasti kyseistä autoluokkaa, sillä normaalilla henkilöautolla voi off-road-maastossa tulla vastaan tiukkoja tilanteita. Otimme lisäksi autoon Road Assistance-lisäpaketin joka kattaa elintärkeitä apuja erämaahan matkaaville renkaan puhkeamisesta bensan loppumiseen asti, kaupunkiolosuhteissa tämä paketti ei niinkään ole tarpeellinen. Jos erämaahan matkaatte niin suosittelemme ehdottomasti ainakin harkitsemaan tätä vain 5 dollarin lisämaksua/päivä.
Vuokra-automme Jeep Compass
Hotellihuoneemme Monte Carlossa
Hotelliksi Las Vegasissa olimme valinneet Stripillä (Las Vegas Boulevard) sijaitsevan Monte Carlon. Vastoin yleistä käsitystä kyseessä on hinnaltaan halvempi hotelli kuin moni ketjuhotelli Suomessa. Parhaimmillaan Stripillä sijaitsevasta hulppeasta hotellista sai huoneen nettivarauksella jopa 30 dollarilla per yö! Paikan päällä varatessa hinnat ovat kuulemma sitten jo aivan toista luokkaa.. Ja hotellivalikoimaa Vegasissa riittää! Huoneemme sijaitsi mukavasti 27. kerroksessa ja kyseessä oli todellakin 5 tähden hotelli ja 5 tähden hotellin mukavuudet kuten kuntosali, pyykkipalvelut, kauneushoitola, tietenkin oma Casino ja ostoskeskus. Oikeastaan Monte Carlossa oli kaikki mitä vaan voi hotellissa kuvitella tarvitsevansa. Jopa hotellin hissit olivat niin nopeat, että korvatkin menivät lukkoon ylös tai alas mennessä. Joka hotellissa on myös oma Buffet-ravintola, jossa saa syödä tiettyyn hintaan niin paljon kuin jaksaa. Kävimmekin oman hotellimme buffetissa joka maksoi $24 ja ruokavalikoimahan oli valtava! Siinä jäi ruotsinlaivojen buffet vääjäämättä toiseksi niin valikoiman, laadun kuin maunkin suhteen. Lisäksi tarjolla olisi ollut buffet-kortteja jonka ostamalla saattoi käydä minkä tahansa hotellin buffetissa syömässä. Suosittelemme buffettia, menkää ihmeessä!
Tietenkin kokeilimme onneamme myös hotellin Casinon pelikoneissa voittojemme ollessa luokkaa $0,01-0,10. Eipä meistä rikkaita tällä reissulla tullutkaan, odotuksista poiketen 😀 Rahat Vegasissa kyllä saa palamaan, se ei ole hankalaa! Vegasissa kävimme katselemassa Bellagion upeaa ja kuuluisaa suihkulähteen vesi/valoshowta iltavalaistuksessa. Show esitetään puolen tunnin välein joten sitä ei voi mitenkään missata. Maailman korkein maailmanpyörä High Roller, jonka korkein kohta sijaitsee 167,6 metrin kohdalla oli myös kokemisen arvoinen. Täysi kierros kestää puolisen tuntia ja näkymät ylhäältä olivat mahtavat. Las Vegasin lentokentän sijaitessa ihan Stripin lähistöllä pääsi myös M viettämään laatuaikaa kameransa kanssa.
High Roller – maailman suurin maailmanpyörä
Näkymä korkeimmalta kohdalta oli huikea!
Huipulla eli 550ft / 167,6m korkeudessa
Mandarin Oriental – hotelli
Kokonaisuudessaan Vegasista jääneet fiilikset olivat hieman sekavat. Vegas on ehdottomasti kokemisen ja näkemisen arvoinen paikka neonvaloineen ja loputtomine ostos- ja juhlimismahdollisuuksineen. Etenkin auringonlaskun jälkeen kaupunki suorastaan herää eloon. Pramean ulkokuoren ohella kaupungin ikävämmän puolen kuitenkin huomaa, kun turistien keskellä vastaan kävelee rähjäisissä vaatteissa olevia kodittomia rahaa kerjäten. Paikallisia ei turisteille varta vasten rakennetulla Stripillä näe, mutta joka nurkan takaa löytyy kyllä katukauppiaita, esiintyjiä ja muita, joille turistien rahat kyllä kelpaavat 🙂 Ylikulkusiltojen päällä yökerhojen VIP-lippuja jakavat miehet osoittautuivatkin suorastaan vitsiniekoiksi M:n kieltäydyttyä lipuista, jolloin mies huuteli peräämme ”Is it because I´m black?” Vitsiähän kaveri väänsi eikä tappeluun onneksi tarvinnut alkaa 🙂 Muutaman yön vierailu kaupungissa oli riittävästi, sillä Stripin ulkopuolella ei turistille kovinkaan paljoa tarjottavaa löydy, kaupunki kun on rakennettu aavikon keskelle. Eniten Vegasissa näyttikin olevan juuri amerikkalaisia viikonloppulomaa viettäviä juhlijoita 🙂
Bellagio ja kuuluisa suihkulähde
Kenties Vegasin kuuluisin hotelli Caesars Palace
Kävellessä The Stripin päästä päähän olo on kuin olisi tehnyt maailmanympärimatkan
Veer Towersin ”ne hienommat” vaateliikkeet
Caesars Palacen ostoskäytävää
Vegasista lähdettiin reissuun Hoover Damille eli Hooverin padolle, sen ollessa M:n yksi ehdoton matkakohde. Hoover Dam sijaitsee Arizonan ja Nevadan osavaltiorajalla ja pakkohan meidän oli automme parkkeerata Arizonan puolelle, jotta matkakarttaan saa lisää merkintöjä 🙂 Ajoaikaa Vegasista padolle kertyi 45 minuuttia, mutta vaihtoehtoisesti paikan pääsee näkemään Vegasista myytävillä helikopterimatkoilla. Liki parisataa dollaria maksava helikopterireissu jäi tekemättä vaikka matkoja sinnikkäästi meille yritettiinkin myydä. Wikipedia kertoo padosta näin ”Padon rakennustyöt aloitettiin vuonna 1931. Pato oli valmistuessaan vuonna 1936 ensimmäinen suuri kokonaan betonista rakennettu pato Yhdysvalloissa. Pato on 221 metriä korkea ja 379 metriä leveä. Sen paksuus juuresta on 201 metriä ja harjalta 14 metriä. Betonia kului 3,4 miljoonaa kuutiometriä” Vaikuttavalta kuulostaa ja vielä vaikuttavampi pato oli livenä! Ihan mieletön, oikeasti! Ihmeteltyämme patoa ties kuinka kauan jatkoimme matkaa takaisin kohti Vegasia pysähtyen padon vieressä ihastelemassa maisemaa Colorado Riverille. Sieltä päädyimme vähän vahingossa (kiitos M:n pikku mokan navigaattorin kanssa) Boulder Cityyn, pikkukaupunkiin Hooverin padon viereen. Lähes kaikki patoa rakentamassa olleet työmiehet olivat kotoisin Boulder Citystä. Kyläläiset olivatkin kovin ylpeitä menneisyydestään ja siitä oli osoituksena ympäri kylää kyltit ”Boulder City, The City that build Hoover Dam”.
Iltanäkymä hotellihuoneemme ikkunasta oli huima
Heart Attack Grill – ravintola Vegasissa, jossa yli 350LBS painava henkilö syö ilmaiseksi. Ravintolassa ei myöskään käy kuin käteinen sillä asiakas saattaa kuolla ennen kuin saa laskunsa. Kaloreiden vartijat, älkää menkö tänne sillä kaikki ruoka on tehty oikeassa voissa/ voista, tai muuten vaan mahdollisimman epäterveellisesti. Nimensä mukaisesti 🙂
Naimisiin pääsee milloin vaan. Myös pretend wedding shots eli teeskentely-hääkuvat onnistuu!
Yllä oleva silta on osa monikaistaista 93-moottoritietä
Mikään valokuva ei pysty näyttämään koko padon laajuutta. Mittakaavana kuitenkin padon päällä oleva valkoinen bussi.
Itse sähkövoimala sijaitsee padon alaosassa
Ihan muistutuksena 🙂
Bongattiin oikea maantiekiitäjä! Ihme velmu, yritit lähestyä niin juoksee karkuun. Lähdet pois päin niin kaveri juoksee perässä. Ihan kuin itse piirretyissä!
Muutaman yön jälkeen oli aika hyvästellä Las Vegas ja jatkaa matkaa kohti Death Valleytä. Ajankohta aavikolle mentäessä nyt tammikuussa oli lähes parhain mahdollinen, sillä ”kesäkauden” ajan Death Valley takaa nimensä mukaisesti vierailijoille hieman tukalammat oltavat +50c päivälämpötiloilla 🙂 Reilun 60 mailin päässä Vegasista sijaitsee pieni kylä nimeltä Pahrump, jonne piti jo nimen vuoksi pysähtyä. Pahrumpista löytyi aamiaisen lisäksi koko reissumme halvin bensa, $1,89/gal eli euroiksi muutettuna 0,40 (euro)senttiä per litra!! Tankki täyteen ja matka jatkuu. Suorat aavikkotiet muuttuivat jo pikkuhiljaa mutkaisiksi vuoristoteiksi ja pahimmillaan korkeuserot olivat sellaisia, että ajaessa korvatkin menivät lukkoon ja jopa vesipullotkin lytistyivät kuten lentokoneessa! Death Valleyn luonnonpuiston ns. sisäänpääsymaksu oli $20 per auto. Maksun voi maksaa automaattiin, joita sijaitsee puiston sisääntuloväylillä tai sitten Park Rangerille Visitor Centerissä. Ensimmäinen kohde oli Dante’s View, 5475ft / 1669m korkeudessa sijaitseva näköalapaikka, jonne menevän tien viimeisellä 1/4 milen pätkällä oli 15% nousu! Maasturi (neliveto) oli siis tarpeen, vaikka näkyi vuoren huipulla muutama ”pikkuautokin” perille päässeenä :). Näkymät paikalla olivat huikeat!! Kilometrien päähän ulottuvaa pelkkää suolatasankoa ja vuoristoa. Paikalla taukoili myös kolmen moottoripyörän seurue, jonka pitkän linjan motoristit kaipasivat apua yhteiskuvien ottoon ja M innokkaana heitä auttoikin. Motoristit osoittautuivatkin varsin tuttavallisiksi ja yhteisen sävelen löydyttyä M jäi suustaan kiinni heidän kanssaan höpöttelemään. Puheenaiheet liikkuivat sukulaiskansalaisuuksien, moottoripyörien ja jopa maan Presidenttien välillä. Motoristeilla kun tuntui olevan vankat mielipiteet maansa (Jenkkilän) presidentistä, jääköön ne nyt korrektisti tässä sanomatta 🙂 Kovasti varoittelivat meitä myös menemästä Comptoniin, kun kuulivat matkamme täältä jatkuvan Los Angelesiin… 😀
Maisema muuttuu jo melko syrjäiseksi ja vuoristoiseksi
Dante`s view, 5475ft / 1669m
Twenty Mule Team Canyon
Devils Golf Course (näkyvä valkoinen ei siis ole peräisin lokeista, vaan on suolaa)
Tarkkaan kun katsoo niin näkee kalliossa ”SEA LEVEL”-kyltin. Eli merenpinnan alla ollaan
Kylläpäs täällä ollessa tunsi itsensä kovin pieneksi
Badwater Basin
Mesquite Sand Dunes
Lähes aavemaisesti tielle ilmestyi sumu..
Toistaiseksi arvoituksena olevan elukan jäljet hiekassa
Twenty Mule Team Canyonissa maisema oli suoraan kuin Tähtien Sota -elokuvasta. Itse hiekka oli ajan mittaan kuin kovettunut kukkuloiksi. Ja se uskomaton hiljaisuus mikä siellä vallitsi, ei edes tuulenvirettä käynyt hiekan vaimentaessa kaiken muunkin äänen. Tuntui että oma hengityskin kuuluu siinä hiljaisuudessa varmaan mailin päähän. Suolatasankoa oleva Badwater Basin, 85,5 metriä merenpinnan alapuolella, on USA:n mantereen matalin kohta ja lähes ainoa paikka koko laajassa Death Valleyssa, josta löytyy pieni lammikko vettä. Pysähdyimme myös Devil’s Golf Coursella, joka on täynnä kristallisoituneita suolakide-muodostelmia.
Death Valleyssä sijaitsee vain pari tankkauspistettä, toinen puiston alkupuolella ja seuraava Stovepipe Wellsissä. Bensan hintakin on sen mukaista eli tankatkaa aina kun on tilaisuus, sillä seuraava huoltoasema voi olla yli 100 mailin päässä. Myös vettä kannattaa autossa pitää reilusti mukana. Tasankoa vielä ajaessamme oli päivä jo kääntymässä iltaan ja alkoikin tulla jo hieman kiire ehtiä seuraavaan yöpymispaikkaamme ennen auringonlaskua. Illan suussa vastaamme ei enää tullut moneen tuntiin yhtään autoa, eikä vuorten ympäröimässä laaksossa ollut kännykkäverkkoa eikä edes radiotaajuuksia ja kun ylitettävänä oli vielä pimeät kaiteettomat vuoristotiet korkeilla jyrkänteillä, alkoi olla jo hieman epävarma olo ajella. Tosin aavikkollekaan ei voitu jäädä, joten kilpailu auringonlaskua vastaan käynnistyi 🙂 Keskellä erämaata ajaessamme tien yli juoksi myös pari villiaasia. Vauhtia hiljentäessämme bongasimmekin vielä kolme pikkuaasia lisää. Mukava katsella tuollasen pikkuaasin leikkimistä 🙂 Vuorilta vihdoin selvitessämme n. 5-10 mailia/h nopeudella alas reittimme kulki pienen aavikkokaupunki Tronan läpi, jossa neniimme tuli erittäin voimakas lähes kissanpissamainen haju, jonka lähteeksi selvisi paikallinen mineraalitehdas tai oikeastaan tehtaat, hyh. Alueella sijaitsi myös toinen pikkukylä, jonka asukasluku oli pyöreät 170 hlöä, vaikea arvata tämän hajun jälkeen miksi.. Seuraava välietappimme oli Ridgecrestissä, kaupungissa, jossa sijaitsee USAn armeijan ilmavoimien China Laken valtava tukikohta. Yöpymispaikkana oli Motel 6, joka näytti niin ulkoa kuin sisältäkin juuri elokuvien kaltaiselta epämääräiseltä pikkumotellilta.. Siisti se oli kylläkin, mutta siitä paikasta oli kyllä aamulla mukava lähteä nopeasti pois. 🙂
Kokonaisuutena näin jälkikäteen katsoen Death Valley oli ehdottomasti road trippimme yksi parhaimmista kohteista! Vierailuun kannattaa varata aikaa kokonainen päivä, aamuvarhaisesta lähtien, jotta ehtii pois turvalliseen aikaan ennen auringonlaskua 🙂 Välimatkat Death Valleyssä tuntuvat mailimäärällisesti ja kartalla lyhyiltä, mutta todellisuudessa ajoaika maastosta ja pysähtelyistä johtuen venyy helposti. Paikka on ehdottomasti vierailemisen arvoinen etenkin luontoihmisille ja esimerkiksi M:n tapaan valokuvauksesta kiinnostuneille. Auto kannattaa varustaa hyvin bensalla, vedellä ja välipaloilla eikä se GPS:kään ole ollenkaan huono idea 🙂
Tässä ensimmäinen osuus roadtripistämme, seuraavan yritämme julkaista mahdollisimman pian! To be continued…
Lisää kuvia isompina ja parempilaatuisina alla olevasta linkistä
http://mhphoto.kuvat.fi/kuvat/Travelling/Nevada+2015/
deathvalley, hooverdam, jeep, kalifornia, kasino, lasvegas, matkailu, montecarlo, nevada, roadtrip, travelling