Hello!
Nyt on reissut hetkeksi reissattu ja on aika palata arkisempiin blogiaiheisiin. Ja koska Usa on autoilun paratiisi, päätimmekin kirjoittaa (lähinnä M päätti 😉 tällä kertaa kaikesta siihen liittyvästä sillä aihe tuntuu koskettavan monia ja mekin etsimme tänne lähtiessä aiheesta tietoa. Kokemuksemme perustuu liikenteeseen Floridan ja Kalifornian alueella.
Liikenne: Liikenne noin yleisesti sujuu erittäin hyvin, vaikka onkin suomalaisittain katsottuna hurjankin vauhdikasta. Nopeusrajoitukset ihan taajama-alueilla pyörivät 35-50mph välillä ja moottoritiellä jopa 70mph. Rajoituksista huolimatta nopeudet nousevat välillä todella hurjiksi ja pahimmat hurjapäät saavatkin Highway Patrolilta mukavan muistutuksen. Sakkoja saa monestakin asiasta esim risteyksen tukkimisesta rapsahtaa vähintään $500 sakko ja hurjastelusta tietyömaalla tulee tuplamaksu! Vilkun käyttö on hyvinkin satunnaista, mutta liikenne todella joustavaa ja tilaa annetaan lähes joka tilanteessa. Ajovaloja ei ole ainakaan Floridassa eikä Kaliforniassa pakko pitää päivällä päällä. Vaikka täällä käytetäänkin äänimerkkiä paljon herkemmin kuin Suomessa (töötin painaminen Suomessa aiheuttaa lähes paniikkireaktion) niin siitä ei kukaan tunnu hermostuvan, vaan matka jatkuu ja käsikin saattaa heilahtaa kiitoksen antamiseksi. Myös eräs suomalaisesta ajokulttuurista puuttuva ilmiö on täällä ihan arkipäivää, nimittäin turvavälit. Turvavälien pitäminen on erittäin yleistä täällä ja jos joku autoilija hetken saattaa ajaa takapuskurissa kiinni niin se on lähes takuuvarmasti vain kaistaa vaihtamassa. Turvavälien vuoksi ruuhkien jonot liikkuvat suuresta automäärästä huolimatta, eikä jarruvalotkaan vilkahda samaan tahtiin kuin Kehä ykkösellä 🙂 M totesikin jo Los Angelesissa, että Losin ruuhkista ja automäärästä huolimatta siellä on helpompi ajaa kuin pääkaupunkiseudulla, viitaten suomalaiseen minä-minä-autoilutyyliin. Eli jos olet tulossa jenkkeihin ja otat vuokra-auton, niin pelko pois ja anna mennä ”virran” mukana 🙂
Vuokra-auto: Koska koko amerikkalainen yhteiskunta on rakennettu yksityisautoilun varaan niin ilman vuokra-autoa täällä on erittäin hankala liikkua, pitkien välimatkojen takia. Poislukien esim San Francisco ja New York joissa pärjää vallan mainiosti lomamatkan ilman autoa. Vuokra-autoyhtiöistä meillä on kokemusta Dollarista, Nationalista sekä Alamosta, joista kaikkien kanssa on ollut vain positiivista kokemusta. Näistä yhtiöistä tosin Dollar on ainoa, joka ottaa autoa hakiessa luottokortilta jonkin suuruisen vakuusmaksun. Pieniä eroja toki yhtiöissä on, sillä esim Dollar luokittelee nyt käytössämme olevan Dodge Chargerin Premium-luokan autoksi, kun taas Nationalille sama auto on Full Size-luokan eli luokkaa pienempi (ja vähän halvempi) auto. Jos sinulla on aikomus jättää auto johonkin muuhun kaupunkiin kuin mistä sen vuokrasit, ota huomioon että maksettavaksi saattaa tulla ns. One way fee/ Yhden suunnan jättömaksu, joka yhtiöstä ja kaupungista riippuen voi olla satoja dollareita. Hyvä tapa välttyä tältä maksulta on vaikkapa vuokrata auto joltain keskitetyltä nettisivustolta esim eautovuokraamo.com ja ottaa sieltä sellainen tarjous, joka sisältää tuon maksun. Vuokrasimme roadtrippimme Jeepin tällä tavalla ja tuon tarjouksen päälle saimme vielä yllätykseksemme täyden tankin bensaa ja apukuljettajan ajo-oikeuden. Lisäksi näiden sivustojen tarjoukset sisältävät myös täydet vakuutukset, vaikka lisävakuutuksia kyllä yritetään myydä vielä autoa hakiessa.
Vuokra-automme Jeep Compass joka oli Intermediate Suv-luokan auto
Nyt käytössämme oleva Dodge Charger joka on Full Size-luokan auto
Polttoaine: Ajaminen on Usassa edullista maitogallonan maksaessa enemmän kuin bensagallonan. Kävimme edellisen kerran Floridassa Tammikuussa 2014 ja siitä ajasta bensan hinta täällä on pudonnut yli dollarin gallonalta. Keskihinta tällä hetkellä on $2.20/gal joka euroiksi ja litroiksi käännettynä on noin 0.50€ per litra.. vähän toista luokkaa kuin kotimaassa. Hinta tuntui olevan melko sama Kaliforniassakin, poislukien Pacific Coast Highwayn keskellä metsää sijaitsevat pikkuasemat joissa hinta oli lähempänä viittä dollaria gallonalta! Tankkaaminenkin on hieman erilainen toimenpide mihin on totuttu, sillä ensin maksetaan ja sitten tankataan. Suomalainen luottokortti toimii hieman varauksella täällä ja ainakaan Valero-niminen huoltoasemaketju ei huolinut useista yrityksistä huolimatta korttia, vaan bensa piti ensin maksaa tiskille (joko annetaan käteisenä vakuusmaksu tai itse luottokortti myyjälle joka tankkauksen päätyttyä veloittaa oikean summan kortilta) ja vasta sitten pystyi tankkaamaan. Automaatti pyytää kortista riippuen joko pin-koodia tai postinumeroa johon useinkin sopi joko Suomen asuinpaikkasi postinumero tai ihan satunnaisesti näpyttelemä numero (12345 oli usein toimiva koodi 😉 )
Tieverkostot: Tiet yleisesti ovat hyvässä kunnossa (jälleen poislukien esim Route 66) ja todella hyvin merkittyjä. Moottoritietä ajaessa monet liittymät ja niissä sijaitsevat palvelut ovat merkitty jo useita maileja aikaisemmin! Normaalit katukyltit on eurooppalaisesta tavasta poiketen sijoitettu risteyksessä tien yläpuolelle siten, että suoraan ajaessasi näet risteävän kadun nimen risteyksen yläpuolella ja näin katujen ohiajaminen vähenee. Aluksi todella sekavaa, mutta hetken ajeltua tämä tapa on itseasiassa erittäin nerokas. Ja jos ajatuksissasi on lähteä Usaan ajamaan pelkän paperikartan avulla niin unohda tämä ajatus välittömästi. Ilman GPS:ää täällä on hankala kulkea. Ainahan sopii yrittää, mutta nyt ei voi todeta etteikö sinua ole varoitettu 🙂
Route 66:n sopivan kulunut asfaltti 🙂
Moottoripyörä ei ole suositeltavin kulkuneuvo tälle tielle (Route 66)
Tietullit ja muut maksut: Florida etenkin on täynnä tullimaksullisia teitä ja siellä on yleisesti käytössä Sunpass-niminen tullimaksujärjestelmä. Tietullimaksut vaihtelevat ajankohdan ja päivän mukaan ihan muutamasta kymmenestä sentistä jopa viiteen dollariin. Vuokra-autoa hakiessa sinulle takuulla kaupitellaan Sunpassia usean kympin hintaan, mutta suosittelemme jättämään sen väliin ja auton saatuasi etsimään lähimmän Publix-ketjun kaupan. Siellä on myynnissä Sunpass-transponderi, joka kiinnitetään imukupilla tuulilasiin. Laite rekisteröidään internetissä auton rekisterinumeron ja haluamasi suuruisen luottokortilta ladattavan summan kera, ja tililtä veloitetaan aina tullitietä ajaessasi sen hetkinen tullimaksu. Kätevää! Tarjolla on myös liimattavia halvempia transponderitarroja, jotka eivät kyllä vuokra-autokäytössä ole kovin järkeviä 🙂
Sunpass-transponderi, joka maksaa Publixissa $25
Transponderi kiinnitetään tuulilasiin taustapeilin taakse
Yleistä muuta höpinää liikenteestä: Koska ainakin Floridasta ja Kaliforniasta puuttuu täysin autojen vuosikatsastusjärjestelmä, niin vastaan voi tulla vaikka minkä kuntoista kalustoa. Pahimmillaan näimme Kaliforniassa erään pick-upin, jossa auton runko oli poikki ja auto kulki keskeltä ”maha roikkuen”. Rengasrikot ovat ihan arkipäivää, kiitos lähes ”kankaille” ajettujen loppuun kuluneiden renkaiden (HOX HOX, on muuten ”tapporenkaat” vesikelillä). Autokalusto on hyvinkin vaihtelevaa niistä perusautoista Ferrareihin ja muihin urheiluautoihin. Autofriikkinä M on omien sanojensa mukaan ”kuin paratiisissa” 🙂 Vaikka lähes jokaisessa liikennevalottomassa risteyksessä on STOP-merkki, niin tämä ei takaa että risteävä liikenne pysähtyisi ollenkaan, että tarkkana saa olla ettei tule kolaria. Maksuttomat parkkipaikat ovat harvinaisuus, mutta eivät ne maksullisetkaan kenenkään budjettia kaada. Hinnoittelu näissä on luokkaa dollari per tunti. Eräs peri-amerikkalainen asia oli pakko käydä kokemassa, nimittäin Drive-in-leffateatteri! Isolle aukealle ajettiin auto valitsemaansa kohtaan ja radiosta, tietyltä taajuudelta, kuului leffan äänet suoraan auton kaiuttimista. Leffakokemustamme hieman häiritsi automme ilkeä ominaisuus sammuttaa radio ja virrat itsestään aina puolen tunnin välein. Eikä avaimestakaan ollut hyötyä kun Dodgessa on avaimeton käynnistys nappia painamalla.. Piti vaan hurauttaa auto aina välillä käyntiin, jotta saatiin radio toimimaan. Mukava kokemus ja kyllähän tuonne on pakko vielä toistekin mennä! Pikaruokaloista tutut drive-in-kaistat löytyivät jopa pankeista! Oli hauskan näköistä katsoa kun ihmiset jonottivat pankin drive-in-kaistalla nostamaan automaatista rahaa, toisaalta melko kätevää.
Drive-in teatterissa, jossa $7 lipun hintaan kuului popcornitkin
Autoja on vaikka minkälaisia. Kuvassa Dodge Challenger
Kuvan auton kunto ei ollut mitenkään harvinainen. Vakuutusten puuttuminen johtaa rikkinäisellä autolla ajamiseen ja täten vaurioiden korjaus menee ”omaan piikkiin”
Vaikka monet Porschet ja muut urheiluautot olivatkin yksityiskäytössä, niin kyllä niitä myös vuokrattiin halukkaille, sopuhintaan tietenkin 🙂
Autovalikoiman ääripäätä, mutta varsin yleinen kokoluokka ja malli jenkeissä
Tulipas käsiteltyä tämäkin aihe ja seuraavalla kerralla onkin toiset aiheet luvassa.
Täällä on tarjolla kuvia jenkkien varsin monipuolisesta autovalikoimasta http://mhphoto.kuvat.fi/kuvat/Autot/American+Trucking/
alamo, dollar, drivein, florida, kalifornia, national, sunpass, vuokraauto