Hi!
San Francisco, tuo roadtrippimme määränpää on kaunis kaupunki. Ja tähän mennessä nähdyistä Amerikan kaupungeista ehkä vähiten amerikkalainen. Kenties syynä on kaupungin yleinen ulkonäkö. Kaupungin maasto on tunnetusti kovin mäkistä ja sekin luo kaupunkiin oman persoonallisen ulkonäön. Mäet olivat monin paikoin todella jyrkkiä ja niiden ylöskävely kävi jo lähes aerobisesta harjoittelusta. Hotellinamme toimi täällä Buena Vista Motor Inn, todella hyvä hotelli, joka oli sijainniltaankin hyvällä paikalla ja vain 15-20minuutin kävelymatkan päässä mm. Fisherman’s Wharfilta. Ensimmäinen ilta meni taas nopealla pintavilkaisulla Fisherman’s Wharfiin eli rantalaituriin, josta jatkuu pitkä rantakatu ja sen kuuluisat laiturit eli Pier:it. Vaikka monesti tuntui, että täällä jenkeissä ollaan tietoteknisessä kehityksessä kovinkin jäljessä (esim täällä käytetään vieläkin shekkejä ja nettipankkimaksaminen on melko harvinaista) niin lounaalla Applebees’ssä ollessa jouduimme suorastaan shokkiin. Jokaisessa ruokapöydässä kun oli reilun kokoinen tablet-tietokone, josta löytyi ruokalistat, pelejä ja uskokaa tai älkää, tabletilla pystyi maksamaan ruuat! Tietenkin ruuat pystyi myös tilaamaan siitä sekä kutsumaan tarjoilijan. Ihmettelimme jo, miksei tämmöistä mahdollisuutta ole missään muualla (nyt kaikki ravintoloitsijat Suomessa voivat ottaa kopin tästä 😉 ).
Tässä tuo hehkutettu Applebees’n tablet-tietokone
Seuraavan päivän kohokohta oli Alcatraz, jonne liput kannattaa ehdottomasti ostaa etukäteen netistä varmistaakseen pääsyn saarelle. Nyt lipunmyyntikojuja koristi isot Sold Out-kyltit ja omat lippumme olimme onneksi ostaneet jo 3kk aikaisemmin. Laivamatka saarelle kesti 15 minuuttia ja perille päästyä saarella odotti heti puistonvartijan puhe yleisestä turvallisuudesta ja mitä saarella saa tehdä ja mitä ei. Lokkien valtavasta määrästä huolimatta saari on erittäin mielenkiintoinen ja todellakin käymisen arvoinen paikka. Saaren historiasta sen verran, että vastoin monia luuloja, saarella ei ollut kuolemaan tuomittuja ja 34 karkuyrityksestä vain 5 vankia jäi karkuteille lopullisesti. Saaren vankilatoiminta loppui yksinkertaisesta syystä, sen pyörittäminen tuli liian kalliiksi, sillä kaikki tavara piti tuoda (sekä viedä) veneillä eikä saarella aiemmin ollut toimivaa viemäri/vesijohtoverkostoa. Kierreltyämme saarta pitkin poikin parin tunnin ajan lähdimme takaisin mantereelle.
Alcatraz Island
Rakennukset olivat rapistuneita mutta niitä restauroidaan kovaa vauhtia
Niin lähellä mutta niin kaukana – tältä varmaan tuntui vangeista heidän katsellessaan ikkunasta ulos
Laituri, johon turisteja täynnä olleet laivat saapuivat
Jotkin rakennukset olivat romahtaneet lopullisesti
Useimpiin selleihin pääsi vapaasti tutustumaan
Elämä täällä on ollut rankkaa
”Tommy-Gun”
Alcatrazin jälkeen oli vuorossa toinen kohde, Pier 39, laituri, jossa oli valtava määrä eri kauppoja, ravintoloita ja karuselli. Myös monet eri viihdetaiteilijat viihdyttivät täällä ihmisiä villeillä esityksillään. Kävimme ruokailemassa ja K päätti testata paikallisen erikoisuuden, Clam Chowderin, eräänlaisen simpukkamuhennoksen, jonka tarjoilukulhona toimii sisältä ontoksi koverrettu Sour Bread eli vapaasti suomennettuna hapanleipä. M päätyi perinteiseen Fish ’n Chips-settiin, molemmat olivat erittäin hyviä! Iltapäivällä kävimme tutustumassa hotellimme vieressä sijainneeseen Eva’s Coffee-nimiseen kahvilaan, josta sai maailman harvinaisinta kahvia, sivettikissakahvia! Kahvista tekee harvinaisen sen valmistustapa ja määrä. Vuodessa kahvia tehdään vain 500kg ja parhaimmillaan kahvin kilohinnaksi tulee useita satoja dollareita per kilo. Kahvin valmistus lyhyesti: Kahvipapu kasvaa puussa, josta sivettikissa syö sen. Papu kiertää kissan elimistön läpi ja päätyy ulos kissasta sen ulosteen mukana. Koska kahvipapu on kova se ei sula kissan elimistössä. Kahvipavut kerätään ulosteista, pestään ja jauhetaan kahvijauheeksi. Kahvi oli maultaan erittäin hyvää, mutta kyllä siinä jokin vieno sivumaku oli 😉 Ostamamme kahvikupilliset maksoivat $15 per kuppi, pahimmillaan kupillisesta on Googlen kertoman mukaan Lontoossa joutunut köyhtymään 50£ edestä. Kokemuksia täältä haluttiin saada ja tämä kyllä oli sellainen!
Civet coffee valmistumaisillaan, kohta nautiskellaan 🙂
Red Clam Chowder
Pier 39:n karuselli
Auton keula osoitti tällä kertaa pohjoiseen, Muir Woods National Parkia kohtia. Puisto on Kalifornian kymmenien metrien korkuisten punapuiden koti. Puiden tarkkaa ikää on vaikea arvioida, mutta useista sadoista vuosista on kyse. Ja mielettömän kokoisia puut olivatkin! Tässä kyllä Suomen Lapin honkametsä jää kevyesti kakkoseksi vaikka oma kiehtova viehätyksensä siinäkin on 🙂 Puistossa on kilometritolkulla erilaisia polkuja, joita kävellä ja kuvata luontoa. Paluumatkalla poikkesimme Marin Headlandsiin ottamaan muutamat pakolliset kuvat Golden Gate Bridgestä. Meiltä jäi tällä kertaa Marin Headlands muuten tutkimatta, kyseinen paikka sisältää suuren määrän sotahistoriaa. Jäipähän seuraavalle kerrallekin näkemistä 🙂
On nämä puut jonkin verran aikaa ja elämää nähneet
Tässä hieman mittasuhdetta mistä oli kyse. Toisaalta Kaliforniasta löytyy niinkin isoja punapuita, että niiden läpi voi ajaa autolla
Siitä puun ikää laskemaan – oikein laskeneelle luvassa papukaijamerkki
Vinkkinä Golden Gate Bridgeä ylittäville, kyseessä on tietullimaksullinen silta, jonka ylittäminen maksaa $7 etelään eli kaupunkiin päin tullessa. Sillan loppupäässä on kamerat jotka ottavat kuvan rekisterikilvestä ja autoilijalla on 48 tuntia aikaa maksaa tietulli joko netissä (FasTrak), asiakaspalvelupisteessä tai ympäri kaupunkia sijaitsevissa automaateissa. Tullimaksun voi käydä maksamassa myös ennakkoon. Muuten perässä seuraa $480 suuruinen pikku muistutus 🙂 Illemmalla päädyimme ruokailemaan lähellä hotellia sijainneeseen Sweet Aroma-nimiseen vietnamilaiseen ravintolaan. Aivan mielettömän hyvä kokemus, edullinen hintataso ja herkullinen ruoka. Lähtöpäivänä koneemme lentoaika oli vasta myöhään keskiyöllä ja päätimmekin vain kruisailla pitkin kaupunkia. Kävimme ajamassa Lombard Streetin mutkaisen pikkupätkän ja Chinatownin porttikin tuli nähtyä. Lopulta päätimme lähteä kuluttamaan aikaa San Joseen Great Mall-nimiseen ostoskeskukseen ja siellähän aika kului hyvin liikkeitä katsellessa ja viimeisiä ostoksia tehdessä. Vuokra-auton palautuksen yhteydessä Alamon työtekijä yllättyi ajomäärästämme, sitähän olikin kunnioitettavat 1700 mailia eli noin 2800km kahden viikon reissulla. 1700 mailin bensat maksoivat meille alle $200!! Kyllä, ihan totta. M ei meinannut millään uskoa asiaa todeksi 😀
San Franciscossa on erityisen tyylikkäät ratikat!
Pier 39
Pier 39
Pier 39:ltä löytyi merileijonia
San Franciscon erikoisuus, Cable Car. Kaapelivetoinen ratikka
Kuvassa raiteiden välissä näkyy kolmas raide, jossa kulkee kaapelivaunujen kaapeli. Kaapeli kulkee jatkuvasti 15 mph ja on kuljettajan työ osata irroittaa vaunu kaapelista risteyksissä ja vaunua hidastaessa
Mäet ovat erittäin jyrkkiä. Kuvan mäki oli vielä helpoimmasta päästä
Taustalla Alcatraz
Myös ”trollikkabussit” olivat täällä käytössä. Huomaa ajojohtoverkosto
Tilan vähyyden takia parkkipaikat olivat kortilla joten tunnelma oli tiivistä
Lombard Streetin kuuluisa ”mutkikas osuus”
Oli aika päättää tämä osa reissuamme ja jättää San Francisco taakse matkan jatkuessa länsirannikolta takaisin Miamin lämpöön. Mitä roadtripistä jäi käteen? Ainakin käteen jäi aivan järkyttävän suuri määrä uusia ja upeita kokemuksia, hyvää ruokaa ja mahtavia maisemia. Ja aivan takuulla tulemme tänne palaamaan vielä jonain päivänä, sillä niin paljon jäi vielä näkemättä. Usa on todellakin vienyt molempien sydämet 🙂
Ja täältä taas löytyy reissun loput kuvat parempilaatuisina 😉 http://mhphoto.kuvat.fi/kuvat/Travelling/Kalifornia+2015/
alcatraz, bridge, civetcoffee, clamchowder, goldengate, lombardstreet, marinheadlands, muirwoods, pier39, sanfrancisco