Karibia pt.1

10.03.2015, brojalo

Hello!

Lähdimme 10 vuorokauden Karibian risteilylle Fort Lauderdalesta. Risteilyn aikana kävimme viidellä eri saarella ja neljä päivää olivat pelkkiä merellä seilaus-päiviä. Royal Caribbean -yhtiön Legend of the Seas toimi matkamme aluksena. Alus kuuluu yhtiön pienimpään alusluokkaan, mutta 2076:n henkilön matkustajakapasiteetilla ja 264 metrin pituudella alus on hieman Silja Symphonya (2852hlö/ 203m) isompi. Kerroksia aluksessa on 11, sieltä löytyy 2 uima-allasaluetta porealtaineen sekä 4 ravintolaa. Todella viihtyisä alus kertakaikkiaan. Ensi kerralla on kuitenkin ehdottomasti päästävä yhtiön isommille aluksille risteilemään! Vuokra-automme veimme matkan ajaksi maksulliseen long-time parkingiin, josta saimme bussikuljetuksen satamaan. Satamaan saapuessamme laukut jätettiin satamahenkilökunnan haltuun, he vievät kaikkien matkustajien laukut laivaan ja laivassa tavarat tuodaan myöhemmin illalla hytin ovelle. Laivaan päästyämme emme päässeet hyttiin aivan heti, vaan jouduimme odottelemaan siivoojien työn valmistumista reilun tunnin verran. Oli siis sopivasti aikaa lähteä tutustumaan tulevaan väliaikaiseen asuinpaikkaamme. Sisältä laiva oli todella pramea. Ulkokannella oli satoja aurinkotuoleja, minigolf-rata, seinäkiipeilyrata, juoksurata sekä iso avoin uima-allasalue, jossa sijaitsi yksi laivan baareista. Kerrosta alempana sijaitsi laivan toinen, tosin katettu, uima-allasalue ja sielläkin baari/ravintola. Matka oli all inclusive -hinnoiteltu, sisältäen ruokailun Buffet-tyylisessä Windjammer-ravintolassa. Ja herranjestas mitä ruokia siellä olikaan! Kenties parhaimmat ruuat mitä meistä kumpikaan on syönyt. Samoin palvelu ravintolassa, kuin myös koko laivalla, oli aivan uskomattoman loistavaa. Mihin tahansa menikin niin aina asiakas otettiin huomioon ja vähintään tervehdittiin. Tällaista asiakaspalvelun kuuluu olla!

Fort Lauderdalessa tutustumassa ulkokannen tarjontaan

Hyttimme oli ”vain” ikkunalla varustettu

Hyttimme oli iso, ikkunalla varustettu hytti. Vaihtoehtona olisi ollut parvekkeellinen hytti, mutta sen reilusti kovempi hinnoittelu jätti tämän vaihtoehdon pois pelistä tällä reissulla. Ja mihinkäs sitä parveketta tarvitsee, kun laivalta löytyy valtava ulkokansialue, jossa tulikin vietettyä iso osa laivalla olo -ajasta. Jokaiseen hyttiin kuuluu Stateroom Attendant eli hölmösti käännettynä hyttiavustaja, jolta saa tarvittaessa apua kaikessa risteilyyn, huoneen kuntoon sekä varustukseen liittyvissä asioissa. Meidän avustajanamme oli filippiiniläinen Luther. Aivan uskomattoman mukava kaveri, joka taiteili pyyhkeistä upeita taideteoksia hyttiimme meidän sieltä poissaollessamme. Risteilyä maksettaessa voi maksaa samalla myös hyttiavustajan tipit, mutta täytyihän meidän siitä huolimatta jättää näin upealle henkilölle paluupäivänä vielä vähän extraa 🙂

Lähtöä odotellessa laivan bändi viihdytti yleisöä musiikillaan

Tällaisessa all inclusive-tyylissä oli toki sekin hyvä puoli, että ruokaillessa ei lautasta tarvitse ahtaa ääriään myöten täyteen kuin Tukholman risteilyllä konsanaan vaan voi syödä ihan normaaleita annoksia ja jos jää nälkä niin sopii mennä vaikka tunnin päästä uudestaan eväälle 🙂 Olimme myös ostaneet ”limupassin”, jolla kaikkia alkoholittomia juomia sai juoda niin paljon kuin tahtoo ja koska vain. Buffet-ravintolassa ruokavalikoima vaihteli päivittäin ja joka päivä oli tarjolla myös jonkin maan teemaruokaa. Laivan kolmeen muuhun ravintolaan oli pukukoodi, joka ilmoitettiin aina edellisenä päivänä jaettavassa risteilyoppaassa. Ruokailu yhdessä näistä ravintoloista kuului myös lipun hintaan ja nuo kaksi muuta olivat à la carte -tyylisiä. Ja mikä tarjonnassa oli parasta, ruokaa oli tarjolla lähes 24/7 joten nälkä ei tullut. Hyttiin joka ilta tuotava risteilyopas sisälsi myös tietoa seuraavan päivän kohdesaaresta, säästä, laivalla tapahtuvasta ohjelmasta sekä muista erikoisemmista asioista. Ja viihdykettähän tälläiseltä laivalta ei puutu, on kaikkea palkintokilpailuista, elokuvista, esityksistä ja tanssitunneista Mr. Sexiest Man – ja Belly Flop -competitioneihin asti. Ja korostamme tässä vaiheessa myös sitä, että tälläiset risteilythän eivät siis ole amerikkalaisten eläkematkailijoiden valtaamia, vaan laivalta löytyy kaiken ikäistä ja näköistä matkustajaa ja laivan viihdetarjontakin on sen mukaista, jokaiselle jotain 🙂 Kaikki ostokset laivalla tapahtuivat henkilökohtaisella SeaPass-kortilla, joka toimi sekä maksuvälineenä, hyttikorttina että henkilökorttina laivalla. Laivasta ei myöskään päässyt pois, eikä sisään ilman tuota korttia.

Kauppa-alueen tarjousmyynnit kiinnostivat

9.llä kannella seiniä koristivat niiden satamien kyltit, joissa laiva on vieraillut. Löytyi sieltä kotikaupunkimmekin Helsinki

Laivan keskeltä löytyi upeannäköinen ”kuilu”

Kaksi ensimmäistä päivää meni pelkästään merellä seilatessa ja aika kului mukavasti kuntosalilla, uima-altaalla sekä aurinkoa ottaessa. Molemmat uima-altaat olivat merivesialtaita eli vesi oli todella suolaista. Porealtaissa sentään oli kloorattua vettä. Hygienia laivalla oli hyvä, ellei jopa huippuhyvä. Ravintolapäällikkö kehui ravintoloiden hygieniatason olevan USDA:n eli Usan valtion vaatimalla (tunnetusti yksi maailman tiukimmista) tasolla. Laivan ravintoloihin ei ollutkaan mitään asiaa, ellei ottanut ovella käsidesiä kämmeniin. Myös muualla ympäri laivaa oli käsidesiautomaatteja tarjolla.

Toinen laivan kahdesta uima-allasalueesta

Ensimmäinen saaripysähdyksemme oli St. Thomasilla Charlotte Amalien kaupungissa. St. Thomas kuuluu Yhdysvaltojen Neitsytsaarien saariryhmään. Saari on pieni vain 51 000 asukkaan saari. Tälle saarelle emme olleet valinneet mitään retkeä, vaan päätimme lähteä tutustumaan itse kaupunkiin omin jaloin. Päivä oli todella kuuma ja se teki vain mailin pituisesta matkasta Downtowniin ja takaisin laivalle todella uuvuttavan. Varsin mukava ja kaunis pieni kaupunki pastellinvärisine taloineen ja palmuineen. Kävimme laivasataman vieressä olevalla näköalakukkulalla, jonka huipulle mentiin riippuhissillä. Upeat näkymät! M kiinnitti matkalla huomionsa paikalliseen liikenteeseen, joka oli varsin erikoinen. Saarella oli brittityylinen vasemmanpuoleinen liikenne, mutta autoissa oli silti ns normaalilla eli vasemmalla puolella ratti, erikoista.

Satamassa oli kaksi muutakin laivaa omamme lisäksi. Punapiippuinen on Carnival-yhtiön suomalaisvalmisteinen alus

Postitoimiston vierestä löytyi ruokaileva perhe

Riippuhissiä odotellessa tutustuimme todella mukavaan keski-ikäiseen amerikkalaispariskuntaan

Näkymä Paradise Pointin näköalakukkulalta oli upea. Meidän alus alla oikealla

Näkymä laivalta Paradise Pointille

Seuraava kohteemme oli St. Kitts, joka on St. Thomasin kaltainen pieni saari. Saaren elinkeino on nykyään lähes täysin riippuvainen turismista entisen pääelinkeinon, sokeriruokotuotannon tyrehtyessä vuonna 2005 sokerin hinnanromahduksen takia. St. Thomas ja St. Kitts, kuten muutkin Karibian pienet suositut saarikohteet ovat timanttien ja korujen ystäville ehdottomia ostoskohteita niiden runsaan tarjonnan ja alhaisten duty free -hintojen vuoksi. Koska saaret ovat pieniä ja usein hyvin köyhiä, on näillä saarilla enemmän kuin suotavaa valita jonkinlainen retki, jotta saaresta pääsee nauttimaan täysillä. Paratiisirantojen ja satamien ostospaikkojen ulkopuolella turisteille ei ole saarilla juurikaan tarjottavaa, paikallinen väestö kun ei käy kahviloissa, elokuvissa tai muissa ajanvietteissä köyhyydestä johtuen. ”Kaupunkien” ympäriltä löytyykin yleensä vain hökkelikylää toisensa jälkeen. Eli edelleenkin painotamme sitä, että jos saaren luonnosta ja kauneudesta haluaa päästä nauttimaan, kannattaa lähteä paikallisen oppaan mukaan retkelle seikkailemaan 🙂

Tälle saarelle otimmekin laivalta viime hetkellä 4×4 Island Safari and Beach -retken. Ja ennenkuin lukijoille herää kauhukuvat suomalaisista matkaoppaista Teneriffalla, huomautamme, että täällä retket (myös varustamon kautta hankitut) ovat paikallisen matkayrityksen vetämiä ns. ”ostopalveluita” risteilyaluksille 🙂 Ajoimme, tai lähinnä olimme siis paikallisen oppaamme kyydissä, kun meitä ajatettiin kylien läpi sademetsään, josta päädyimme korkean kukkulan päällä sijaitsevalle näköala-alueelle. Alueella sijaitsi erään lääkärin kaksi asuntoa ja meille tarjoiltiin guavamehua kera paikallisen rommin. Maukasta oli 🙂 Matka jatkui ananaspeltojen halki Frigate Bay:ssä sijaitsevalle hiekkarannalle, jossa pääsimme pulahtamaan lämpimään Karibianmereen uimaan. Vesi oli todella lämmintä emmekä olisi millään malttaneet lähteä pois 🙂 St. Kittsillä sijaitsee alueen ainoa aktiivinen tulivuori, joka tosin viimeksi on purkautunut satoja ellei tuhansia vuosia sitten. Saarella valtio omistaa lähes kaiken maan sekä suurimman osan rakennuksistakin.